sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Parin vuoden jälkeen.

Ikään ei aikaan ole kertomuksia pukannut.

Vedetäänkö tiivistelmällä nopeesti viimeiset kaksi vuotta? Kukaanhan ei jaksa lukea mitään pitkiä sepostuksia sieltä, täältä ja tuolta. Tiivistä, sillä mennään!

- Lapset kasvaa, pitää meteliä, on vauhdikkaita.
- Minä käyn töissä, kutistun, pidän meteliä ja olen vauhdikas.
- Viime vuonna erosin, muutin omaan kotiin ja aloitin uuden arjen.
- Sen jälkeen kun olin huutanut tukka putkelle kaikille miehille joita vastaan tuli, että ensimäistäkään en tahdo tapailla, ketään en ota, mitään en alan, olen sinkku ja ikuisesti, noh arvaatte varmaan mitä kävi. Kuin vahingossa.

Nyt maailman pyörittyä taas muutaman mutkan verran ympäri, katselen maailmaa ja matkustan mukana. Nakkelbärg aloittaa koulun ensi syksynä, Bullenberg kasvaa ja vauhdittuu päivästä toiseen.

Töitä, arkea, uudenlaista elämää.

Enkä voisi olla onnellisempi!